VOIMA - KORSON VETO (SM-liiga) 0 - 3 (21-25, 17-25, 23-25)

Voiman aloituskentällinen oli Teemu Haapala, Mikko Heimala, Henri Hurtamo, Tero Leikas, Antti Pärssinen, Harri Povelainen ja Harri Niemi. Eräskin valtakunnan pääuutislehti oikein päälentistiedottajansa kirjoittamana tiesi kertoa Voiman seitsikon olleen iäkästä ja tanakkaa väkeä. KoVe taas heitti kehään niinkin 'nuoret' ja 'siloposkiset' tekijät kuin Ahonen, Kattelus, Salur, Kunnap, Niemelä, Liukkonen ja Kankaanpää. Taisi kyllä olla niin, että Kankaanpää oli kentällä ainoa, joka mm. paiskoi aloitussyöttöjään verkkoon ja takaseinille ns. nuoruuden innolla.

Peliin KoVe oli joka tapauksessa valmistautunut huolella. Ensimmäiset pallot Voima pelasikin vastustajansa liigakokemusta turhaan kunnioittaen. Lyöntivirheet ja epävarmuus ns. helppojen pallojen pelaamisessa tuotti Voimalle tuskaisia hetkiä.

Pärssinen joutui alusta lähtien vastaanotossa melkoiseen pommitukseen. Hän onnistui kuitenkin hyvin, ja kun laitahyökkäyksetkin alkoivat läpäistä KoVen vahvan torjunnan, sai koko Voiman joukkue tarvittavaa itseluottamusta. Ensimmäinen erä etenikin melko tasaisissa merkeissä, kunnes KoVen liigarutiini (huom: rutiini eikä mikään nuorisointo!) toi ratkaisupalloissa lopulta helpohkon erävoiton.

Toisen erän voisi oikeastaan unohtaa Voiman virhesuman takia. Niemelän 4-paikan juntat saatiin joskus peliin ilmiömäisillä pelastuksilla, mutta vastapainoksi Voima teki tukun 'konkareille' niin harvinaisia alkeellisia virheitä. Erityisesti aloitussyötöistä puuttui tehoa - saati sitten taktista ajatusta, millä KoVen hyökkäystä olisi saatu rikki. KoVe pelasi melko virheettömän, mutta samalla ammattimaisen ilmeettömän erän.

Kolmannessa erässä KoVe näytti menevän menojaan heti alusta lähtien, kunnes Voima intoutui taistelemaan oikein tosissaan. Tosivanha, mutta aina niin nuorekas Pärssinen oli Voiman paras - ja koko kentän iloisin ja räiskyvin pelaaja. KoVen taktiset aloitukset pudottivat usein kaksikin voimalaista pois hyökkäyksestä, ja jäljelle jäi vain 4-paikan vaihtoehto. Pärssinen onnistui parhaiten puhkaisemaan Salurin ja Katteluksen johtaman KoVen torjunnan.

Erän lopussa Voiman valmentaja Kai Tuulari käynnisti onnistuneen vaihtoruletin, mikä sai aina ainakin näennäisesti tyynen kollegansa Juha Lönnqvistin miettimään omia vaihtoehtojaan. Vastaavaan vaihtorumbaan KoVen luotsilla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Laajasalosta löytyi voimaa myös vaihtopenkiltä, ja erä tasoittui loppua kohden. KoVen pelasti erätappiolta lopulta ainoastaan Voiman epäonnistunut iskulyönti.

Ottelusta oli odotettu tulevan - ja tulikin - sellainen daavidin ja goljatin taisto. KoVen ei tarvinnut loistaa, vaan se otti voiton rutiinilla ja erityisesti paremmalla taktisella osaamisellaan etenkin aloitussyötöissä ja torjunnassa. Salur ja Kattelus pelasivat hyvän torjuntapelin, mutta hyökkäyksissä Voiman Heimala ja Hurtamo eivät jääneet kollegojensa varjoon. Niemelä palkittiin KoVen parhaana, ja hän olikin hyökkäyspelin kunkku. Voima suuntasi aloitussyöttönsä turhan usein libero Liukkoselle, jonka hyvät nostot helpottivat passari Ahosen pelipyöritystä. Kollega Haapala sai juosta enemmän. Pärssinen palkittiin selkeästi Voiman parhaana. Leikas epäonnistui erityisesti aloitussyötöissään, ja Povelainen puursi hakkurin tontilla sellaista seinää vasten, mitä ainakaan 1-sarjan keskitasolla ei usein nähdä. Voimalta puuttui erityisesti torjuntavoimaa. Ehkäpä flunssatoipilas Ahola ja poissa ollut Castren olisivat voineet sitä tuoda. KoVe ei esittänyt 1-sarjan kärkeä kummempaa peliä, mutta toivotamme vilpittömästi pääkaupunkiseudun lippulaivalle menestystä niin cupin tuleviin peleihin kuin liigan mitalitaistoihin. Voimalle lisää fysiikkaa, pallonhallintaa ja taktiikkaa, niin ainakin 1-sarjassa pärjätään.

Huh hah huli, turpiin tuli.

- Ossi Lehtinen, apuvalmentaja