Iloisia tunnelmia Laajasalon voiman naisten kakkosjoukkueessa :) Joulutauolle lähdemme hienosta asemasta lohkomme kakkosena samoilla pisteillä lohkoa johtavan Naarasleijonien joukkueen kanssa. "Fanin" pyynnöstä muutaman sana meistä, naisten kakkosjoukkueesta.

Allekirjoittanut ei malta olla hiukan spekuloimatta tuota lohkon kärkeä joukkueiden sisällön osalta. Lohkoamme johtaa joukkue, joka pelaa suomen mestaruudesta veteraanisarjoissa! Lohkon kakkosena on Laajasalon voima, joka pienin pelaajamuutoksin voitti juuri kansainvälisen veteraaniturnaus Pirkan Tampereella :) Ja edelleen, tuo Hongiston Tarmon joukkue taitaa koostua myös aika lailla varttuneemmasta väestä. Poliisien palloseurassa on nuorempaakin väkeä, mutta sielläkin kantavat pelaajat ovat pelanneet pitkän peliuran. Siispä näyttäisi kovasti siltä, että kokemus ja valtava määrä kovaa ja monipuolista harjoitusta matkan varrelta on nyt kova sana voitoista kamppailtaessa :) ja tietenkin mummopuolustukset!!!!!!

Edellä mainitusta pääsen sopivasti joukkueemme menestyksen salaisuuteen. Runkona on Laajasalon Voiman omia kasvatteja, jotka ovat pelanneet yhdessä 15-25 vuotta. Rutiini, luottamus, yhtenäiseksi kasvanut peli-ideologia ja lujat ystävyyssuhteet ovat perustana rungon yhteispelille. Lisäksi tähän pesämunien ihanaan joukkoon olemme saaneet räjähtävää, energistä ja tulisieluista nuoruuutta, johon on helppo samaistua pelin tuoksinassa; Sannin iloinen ja niin herkkä pelisielu on loistava piristysruiske. Joukkueeseen on tänä syksynä liittynyt myös kaksi rautaista osaajaa ja tsemppaajaa kesän beach-vastustajista: Pärtsi (Päivi) ja Krisse (Kristiina). Pärtsi ja Krisse ovat kantavina pelaajina myös N-45 -joukkueesamme. Valmentaja-Matti on vetänyt tänä syksynä erityisen hyviä treenejä - mikä lie hälle tullut - mutta harjoittelu on poikinut mahtavia pelejä ja näin ruokkinut voiton nälkäämme. Ehkä aiempiin vuosiin poiketen, olemme tänä syksynä pystyneet muuttamaan taktiikkaa, aloituksennostojärjestyksiä ja muita asioita pelin edetessä niin, että sortuminen päänupin käyttämättömyyteen ei ole koitunut kohtaloksemme. Olemme voittaneet pelejä, jotka aiemmin olimme hävinneet ehkäpä mielessäme jo ennen peliä. Usein huonon alun jälkeen olemme pystyneet kääntämään pelimme voittoisaksi parantamalla pelimme jokaista osa-aluetta.

"Eihän tämän nyt hauskaa pidä olla" -slogan syntyi viimeistä edellisessä ottelussa, kun valmentajamme kuuli, että tämä on hauskaa, kun puhe oli vissiinkin, että peli on hallussa. Menestyksemme salaisuutena voisi vaikka kiteyttää: hyvät harjoitukset, yhteen hitsautuneet vanhat ja puhtia tuoneet uudet pelaajat ja pari makeaa voittoa heti kauden alussa ovat kasvattanut joukkueen itseluottamusta; ja lopussa tietysti etunamme on vastustajien asennevamma jännittäessään (!!) meitä hyvän menestyksemme vuoksi.

Jaanan kanssa pikkujouluissa todettua: 44-vuotiaina olemme uramme huipulla :) niin hyvältä tämä tuntuu juuri nyt!! Kevääksi hankittava vielä uudet pelisukat ja hikipyyhkeethän saimmekin joululahjaksi :) KIITOKSET joulupukille!

Lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille.

Seija