Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntai-iltapäivä,isäinpäivä. Joukko urheilullisia, jo parhaat päivänsä nähneitä, mutta silti niin innokkaita lentopalloilijoita valmistautui illan koitokseen nuorta ja innokasta Korson ylpeyttä vastaan. Ilmassa oli väreilevää jännitystä kosteasta ja ankeasta päivästä huolimatta.
 
Peetu huokaisi raskaasti, jälleen olisi edessä yksi yli-inhimillisiä voimia vaativa iltapäivä kurittoman joukkion seurassa. Onneksi matka Vantaalle ei ole pitkä, sateessa olisi raskasta matkustaa kauemmas. Toivottavasti nuoret ja jäntevät Korson nuoret ymmärtävät kunnioittaa vanhempia ja kokeneempia kollegoitaan. 

Synkkään, mutta eläväiseen Korsoon saapui positiivinen joukkio Laajasalon edustajia. Edellisen päivän voitto taisi pitää ilmapiiriä kepeänä, ehkä jopa hilpeänä. Voidellessaan Tuomaksen jäntevää vartaloa, Esa mietti olisiko tänään se päivä, jolloin hän pääsisi näyttämään miten kokemus ja rauhallisuus murtaa innokkaan, mutta levottoman mielen ja  vie pisteet ylempään sarjaan haaveilevalta joukkueelta. 

Kävellessään pukuhuoneesta pitkin valaistua käytävää avaraan, diskomusiikin täyteiseen Korson lentopallopyhättöön, Tuomas mietti tuliko vahingossa sidottua uudet lentopallokengät liian kireälle. Voisiko käydä niin, että veri lakkaa kiertämästä jaloissa, eikä hän pystyisi vastaamaan joukkueensa vastaanoton asettamiin haasteisiin? Ei, kyllä nauhat ovat hyvin eikä ongelmia tule, päätti Tuomas. 

Muutaman lihassyitä avaavan venyttelyliikkeen jälkeen polvikivuista kärsivä Harri alkoi tuntea palavaa halua päästä lähelle joukkuekavereitaan. Niinpä hän vaati että alkujalkapallo potkaistaisiin käyntiin. ”Voisinkohan tehdä tänään uuden henkilökohtaisen maaliennätyksen?” , mietti Harri ja hakeutui ahnaasti lähelle jo hikeä vartaloilleen saaneiden alkujalkapallovastustajien. Ei, tänään ei ollut ennätyspäivä, vaikkakin pelasimme hyvin joukkueena ja voitimme.

Alkupallottelu sujui normaalin kiihkeästi diskomusiikin pauhatessa taustalla. Energinen musiikki toi mieleen kosteita ja hikisiä öitä, joita joukkue on yhteishengen luomiseksi viettänyt Helsingin yössä. Iskurullauksessa Harri sai yhtäkkiä surrealistisen mielikuvan, jossa hyppää iskulyöntiponnistuksessa liian korkealle ja sotkeutuu verkkoon loukaten itsensä pystymättä pelaamaan. Mielikuvan varoittamana hän keskittyi vain nostamaan Tuomaksen kiihkeitä lyöntejä, jättäen iskulyöntiponnistuksen olemattomaksi. 

Ensimmäinen erä alkoi, diskomusiikki loi  hektistä tunnelmaa samaan tapaan kuin Toyotaan ahdettu 2000-wattinen Subwoofer yhdessä 20” -bassoelementin kanssa luo Korson ostarilla klo 02.00 lauantaiaamuyöstä. Ehkä juuri musiikista johtuen nuori raamikas Korso löi alkutahdeiksi muutaman pisteen johtoaseman. Peli oli kerennyt edetä jo tovin, kun Tero tunsi Tuomaksen lämpimän hengityksen niskassaan. Tuomas kuiskasi Teron korvaan minkälaista peliä aikoo pelata. Tero mietti mielessään, olisiko sittenkin parempi lyödä laidasta takametrin sijaan, voisiko käydä niin että Korson ulottuva torjunta lukisi Tuomaksen passin ja voisiko olla mahdollista että kotona saisi lisää isäinpäivälahjoja? Ehkäpä jalkapohjahieronnan? 

Toinen erä jatkoi illan urakkaa astetta synkempänä, koska Korson kimmoisa joukkue oli ollut selvästi parempi ensimmäisessä.  Henri oli ensimmäisessä erässä uurastanut kuin suomenhevonen aikoinaan kaskipeltoa kyntäessään. Syvällä Henrissä, hämäävästi rauhallisen olemuksen peittämänä, kyti raivo! ”P***** otan vielä kiinni nuo nulikat! Täällä määrään minä! Minä olen se, joka päättää tuleeko pallo meidän puolelle vai ei, ei nuo kurittomat kakarat toisella puolella verkkoa. ” Henri tuumaili pysyen ulospäin rauhallisena.
 
Diskomusiikki jatkoi soimistaan ja toinen erä eteni Korson, niin vähän tätä maailmaa nähneiden, mutta niin kovakuntoisten nuorten johtaessa. Musiikki toi elävästi Jussin mieleen ajat, jolloin hän itsekin kaarteli jo keskimääräistä enemmän kilometrejä nielleessä Toyotassa ympäri toreja ja ostareita. Autoilu syrjäytti Jussin mielessä hetkeksi epätoivoisen taistelun sarjapisteistä: ”Virityslastu Seatissa ei välttämättä olisi huono ratkaisu, sillä saisi lisää tehoja ja ehkäpä kulutuskin alenisi.” Jussi ravisti kuitenkin äkkiä mielestään urheilutapahtumaan epäsopivat ajatukset.  ”Jos syöttäisi ensin vaikka ässän ja miettisi joskus toiste autoilua. ” 

Kolmas erä ei tuonut muutosta kahden ensimmäisen näyttämään suuntaan. Korson elinvoimaiset, hoikat ja nuoret urheilijapojat veivät senkin tylysti. Hieman jännitystä kuitenkin saatiin erään Tuomaksen syöttövuorolla. Nuoret korsolaiset olivat unohtaneet, että keskittyminen kannattaa säilyttää siihen asti kunnes tuomarin pilli viheltää viimeisen kirkkaan sävelmänsä. Kuten ison veden toisella puolen sanovat: Opera ain’t over until the fat lady sings. Palkintojenjakoseremonia oli juhlava kuten aina suurissa urheilujuhlissa. Panun tajuntaan kantautui kuuluttajan sanat, joiden viestistä ei saattanut erehtyä: ”Hyvä työ palkitaan.” Uteliaana Panu otti vastaan lahjakassit. Tulisiko niistä pelastus tähän päivään, voisiko kassien sisältö pelastaa ankean sunnuntain? Ruokailuvälineet! Voisiko parempaa lahjaa saada! Viimeksi pihviä syödessään Panu oli joutunut toteamaan vanhat ruokailuvälineet auttamattomasti tylsistyneiksi, jolloin ruokanautinnosta oli kadonnut pieni, mutta ehkäpä tärkeä osa. 

Kostea, hikinen, synkkä ja  masentava oli Laajasalon edustajien matka Korsoon. Joidenkin mielikuvissa vilisi hämärät muistikuvat siitä etteivät retket Vantaan lentopallopyhättöön ole aina olleet yhtä mieltä alentavia kokemuksia. Miehiä piristi kuitenkin ajatus ensi viikonlopun vastuksista. Ne ovat todennäköisesti vanhempia, huonokuntoisempia ja vähemmän jänteviä kuin korsolaiset.

H.N.