Ottelu alkoi totaalisella Bluesin ylivoimalla, kun vierailija jyräsi pahoilla syötöillään jo 8-0-johtoon. Vähitellen Voimanaiset heräsivät peliin ja alkoivat takoa pisteitä tasaiseen tahtiin. Miksi hävisimme ensimmäisen erän? Peli-ilo löytyi vasta erän lopussa. Oliko syynä Katjan performanssiesitys vai oliko asialla lentävä merenkulkijamme Sini? Paha mennä sanoon, mutta ensimmäinen erä oli menetetty. Toiseen erään lähdettiin eri meiningillä. Katja kunnostautui syöttämällä lukuisia pisteitä putkeen, koska vastustaja ei uskonut, että Katja syöttää AINA samaan paikkaan. Toinen erä oli Voiman hallinnassa, kukaan ei tiedä, mitä tapahtui, mutta voitto tuli selkeästi. Kolmannessa erässä epäselvyyttä aiheuttivat valmentajan monimutkaiset ohjeet, mutta erä voitettiin vanhalla hyvällä tyylillä, ”älä kuuntele, mitä valmentaja sanoo” (terkkuja Masalle: we love you, really). Neljäntessä erässä kirjurikin meni jo sekaisin Miian lompsiessa kentälle. Kirjuri kysyi, että kuka toi oranssipaitanen on, johon Miia vastasi rinta rottingilla ” MÄ oon libero”. Eipä siinä kirjuri tai tuomarikaan voinut muuta, ottelua oli jatkettava. Annika sai tästä episodista voimaa ja torjui peräjälkeen monen monta palloa. Joukkuetoverit yrittivät jo huomauttaa Annille, että tämä on joukkuepeli ja muutkin haluaisivat koskea palloon. Outi otti Annikasta mallia kentälle päästyään, ja onnistui kuin onnistuikin torjumaan pallon suoraan kenttään. Muiden valmistautuessa juhlimaan otteluvoittoa, Sini yritti väittää kiven kovaa vaihtopenkiltä, että 3 erää on vasta pelattu. No, Sini oli väärässä, peli päättyi N1 ykkösen voittoon 3-1 ja joukkue lähti Kajuutaan kautta varjosaunailtaan… Onneksi voimassa on kurinalaisia naisjoukkueita… Jonkunhan on pidettävä seuran mainetta yllä miesten keskittyessä pitkän matkan pelimatkoilla epäolennaiseen hippailuun… Ainiin, olemme voittaneet kauden kuluessa jo myös VanLen ja NaLen nuorisojoukkueet. Onkohan lohkot jaettu ikäkeskiarvon mukaan...?