Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja harvinaisen komeana kun joukko Laajasalon Voimassa pelaavia urhoja suunisti kohti pohjoista tuntematonta, heti aamulypsyn jälkeen. Matka sujui rattoisasti kortinpeluun ja pohdiskelevan keskustelun merkeissä. Tie oli mutkainen ja yllättävä. Siitä huolimatta urhot pääsivät perille. 

Paikalla salissa odotti hieman urhoja vanhempi mopo, joku voisi kutsua sitä pappamopoksi. Vastustaja oli raahannut saliin pappatunturin vieraiden kunniaksi. Olemme otettuja! Alkulämmittely sujui tuttuun tapaan kaikkia loukkaantumisen lainalaisuuksia uhmaten, vain tuomarin istuin koki kovia. 

Toinen erä lähti urhoollisten voimamiesten johdossa, aloituksen vastaanotto toimi paremmin ja hyökkäyksessäkin nähtiin muutama napakka lyönti. Erä eteni enemmän tai vähemmän tasaisesti loppuunsa saakka. Käärmejärven miehet olivat kuitenkin erän lopulla sen verran enemmän hereillä, että erähän lipsahti kotijoukkueelle.  

Kolmas erä lähti astetta synkemmissä merkeissä kuin toinen. Kyky syötti käärmemäisesti verkon yli luikertelevia syöttöjä joihin urhoolliset voimamiehet eivät keksineet lääkettä. Erän jatkuessa peli tasoittui ja tilanteessa 21-23 jotkut urhoista erehtyivät kuvittelemaan, että tämä erä olisi meidän. Noh, muutama paha syöttö (vastaanottajat haluavat edelleen ajatella syöttöjä pahoiksi) ja tilanne olikin eräpallo käärmejärven edustajille. Ottaen huomioon urhojen sähläilyt pitkin peliä, ottelu sai arvoisensa päätöksen. Käärmemiehen kädestä lähteneen syötön jälkeen tuomari vihelsi järjestysvihreen Voimalle. Siinä se sitten oli... KAUSI OHI!!!!!!

Tästä matkasta jäi mieleen jäiset mutkat tiellä, pokeriopas, pappamopo ja ennenkaikkea iltalypsy! Loppu hyvin, kaikki hyvin, sarjapaikka säilytetty, vain yksi turha voitto.