Oli marraskuu ja haavanlehdet värisivät aavemaisesti, kun harmaansävyinen valtava Dodge (nimi muutettu) kaarsi Hertan pihalle. Oli pyhäinpäivä ja enteellisesti samaan aikaan oli alkamassa Voiman kummituskiertue Pohjanmaalle. Tunnin päästä matkan alkamisesta wagonin kyydissä istuivat tämän tarinan päähenkilöt Rami, Panu, Henkka, Ville, Tuomas, Tero V, Peetu ja Kaide.
Yllättäen, noin kuusi tuntia myöhemmin Voima oli ottanut 3-0 pataan sarjajohtaja Vaasan Kiistolta. Ikihiki. Joukkue siirtyi allapäin Hotelli Kantarelliksen aulaan. Aularavintolassa kasvoi kaksi valtavaa vaahteraa, joissa vielä roikkui kellastuneita lehtiä. Tila oli hämärä, mutta samalla lämpimän taianomainen. Kohteliaasti hymyilevä vastaanottovirkailija Emma imi avaimiamme ja viimein luovutti ne kolmeen huoneeseen. Huoneisiin kuljettiin hissillä, jonka ovi sijaitsi tuon taianomaisen aulan toisessa päässä. Vaahteran alta kulkiessa tuntui, kuin lämmin tuuli olisi puhaltanut hiuskiehkuroissa. Joukkue ei antanut tunteen hämätä, vaan kulki päättäväisesti eteenpäin. Tööt.
Huoneeseen saavuttuaan Tero V, Panu ja Kaide yllättyivät perinpohjaisesti. Tällä kertaa yllätys ei ollut - pyhäinpäivästä huolimatta - pahansuopa vaan ilontäyteinen. Huone ei ollutkaan tyypillisen ketjuhotellin ahdas loukko vaan todella tyylikäs mahonkisävytteinen studio, jossa tilaa hallitsi suuri taulu-tv sekä kanttarellikuvioidut ornamentit. Kylpyhuoneessa oli sauna, jota alettiin lämmittämään välittömästi sekä suuri poreallas, jota ryhdyttiin täyttämään heti imukkeita tarkasti varoen. Porealtaalle antoi oman tunnelmaripauksensa Panun lisäämä kylpyvaahto, joka myöhemmin tarinan edetessä hallitsi kylpyhuonetta. Tällöin Kaide kysyikin Panulta: "Ostiksä tätä, skitso?" Artikkelin yleisökysymys kuuluukin seuraavasti: montako nuuhkijaa mahtuikaan Kai Markuksen kanssa vaahdon sekaan? Vastaus sisältyy seuraavan voittoraportin viimeiseen kappaleeseen.
Ei mennyt aikaakaan, kun muihin huoneisiin majoittuneet joukkueen jäsenet saapuivat osallisiksi tunteja kestäneisiin puhdistautumisriitteihin. Rituaalisen puhdistautumisen jälkeen tarinan päähenkilöt päättivät lähteä kävelylle Vaasan keskustaan. Tästä päätöksestä alkoi merkillinen seikkailu, johon kytkeytyy myös tämän tarinan pääjuoni. Sivujuonena todettakoon lyhyesti, että puhdistautumisriittien ja seikkailun väliin mahtui päähenkilöiden yhteinen illallinen, josta ei ole muuta kerrottavaa, kuin se, että hotellin ravintola oli todellinen kulinaristinen ilotulitus. Mainittakoon kuitenkin, että makoisalla sienikeitolla lienee ollut vaikutus sekä illan tapahtumiin että tähän oudolta kalskahtavaan palindromikylläiseen proosaan.
Tarinan päähenkilöiden astuessa ulos hotellista ilma oli kuulas ja synkkä. Kaduilla, joilla päähenkilöt kulkivat ei näkynyt muita paitsi sinä ja jänis. Erään aukean toisella puolella näkyi aiemmasta poiketen ihmisiä muistuttavia hahmoja. Heräsi kysymys, mistä oli kysymys. Lyhyen harkinnan jälkeen joukkio päätti mennä rohkeasti selvittämään mistä on kysymys. Hahmoja lähestyttäessä heidän piirteensä alkoivat erottua tarkemmin ja tarkemmin. Kun tarinan päähenkilöt huomasivat, että nuo hahmot olivat tavallisista ihmisistä pelottavasti poikkeavia noitia, trulleja, perunaneniä, kurpitsapäitä, Tsingis Khan ja muita pelottavia taikahahmoja, oli jo myöhäistä kääntyä takaisin. Tuo salaperäinen joukko jonotti zombimaisesti sisäänpääsyä eräästä ovesta.
Tuosta ovesta kulkeminen tuntui ensäältä mukavalta, sillä sisällä oli lämmin, mutta toisaalta pelottavalta, sillä samaan tilaan tunkivat myös nuo mystiset taikahahmot. Meno sisällä muistutti makaaberia bakkanaalia. Taikaoliot tanssivat ja lauloivat kasvot verta valuen groteskeissa asennoissa. Hahmojen pelottavista piirteistä huolimatta vuorovaikutus suomen kielellä oli mahdollista. Kielimuurin murruttua ilmeni, että pelottava ulkoasu oli vain hämäävä piirre ja oliot olivatkin tosiasiassa valtaosin kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä paikkakuntalaisia. Kuitenkin illan loppua kohti sankarimme saivat yhä vähemmän selvää paikallisten ääntelystä ja kielimuuri nousi jälleen nuuhkijoidemme ympärille.
Lukija voi nyt miettiä, mikä tämän salamyhkäisen tarinan opetus on? Opetus: Jos joudut vierailemaan joskus Vaasassa, majoitu ihmeessä Hotelli Kantarellikseen; miljöö on äärimmäisen miellyttävä ja ravintola hakee vertaistaan Vaasan kinkeripiirissä. Sen pituinen se. Yksi kysymys kuitenkin jäi kalvamaan urhojemme mieliä: onko tosiaan niin, että sieltä ei voi niittää, mihin koskaan ei kylvetty. Kylve siis, aina kun voit.
Tarina ei sisältänyt tuote- ja palindromisijoittelun lisäksi kovaa faktaa siitä, että nakusika haki sukan, eikä myöskään uutisosuutta matkan toisen päivän ottelusta Seinäjoen Kuutosia vastaan. Jos nyt jotain kiinnostaa tähän kerronnan kuolleeseen kulmaan liittyvät seikat, kerrottakoon heille, että 1-3. Omalle joukkueelle tehdyillä 84 pisteellä ja vastustajalle lahjoitetuilla 40 virhepisteellä Voima voitti ylivoimasti ottelussa tehtyjen kokonaispisteiden kilpailun.tissit, tosi isot tissit
Siitähän tässä on kysymys.
Parhain terveisin,
Atte Kumiorava
tiedottaja
Laajasalon Voima M1 - Ehkä Suomen hauskin lentopallojoukkue (omasta mielestään)