Takana on valmentajan urani raskain mutta samalla menestyksekkäin kausi. Kahden 1-sarjajoukkueen valmentaminen kävi täydestä työstä etenkin kun samalla piti hoitaa se palkallinen 'oikea' työ.
Näin sen ei pitänyt viime keväänä olla kun pidin seurajohdon kanssa palaveria. Alun perin minun piti olla miesten joukkueen päävalmentajana ja osallistua naisten valmennukseen vain koordinoimalla sitä ja silloin tällöin treenejä pitäen, totuus oli kuitenkin toinen. Naisille ei löydetty päävalmentajaa, pari apuvalmentajaa sen sijaan löytyi. Seuraavaksi pohdin jos jäisin miesten joukkueen valmennuksesta pois mutta siinä oli sama juttu eli ei löydetty päävalmentajaa.. Siinä sitä sitten oltiin, kaksi joukkuetta valmennettavana. Oma vika, sanoisi joku.

Kesän fysiikkatreenit saatiin mukavasti sovitettua. Alkukesän kuntopiirit ja hyppytreenit pidettiin lomittain, toinen joukkue jumppasi Peetun ohjauksessa sillä aikaa kun toinen loikki.
Herttoniemen mäkijuoksut ja hyppytreenit pidettiin samaan aikaan molemmille joukkueille.  Salitreenit pidettiin peräkkäin, toinen joukkue siirtyi salista raikkaaseen ulkoilmaan ja toinen 'alppimajaan' Tällä tavalla mentiin lähes koko kesä elokuun loppuun saakka.

Alkukesästä tuli tieto, että naisten joukkue sai paikan 1-sarjaan. Se toi viimeisen puristuksen ja motivaation lisää kesän treeneihin mutta samalla myös ongelman. Joukkue ei suostu heittopussiksi joten piti etsiä vahvistuksia. Tytöt olivat tässä asiassa hyvin omatoimisia ja kyselivät vanhoilta pelikavereiltaan kiinnostusta ja olipa joukkueella hotsportin sivuilla senssi-ilmoitus mutta laihoin tuloksin. Loppukesästä Tia ilmoitti halukkuutensa siirtyä Voimaan pelaamaan ja vielä viime metreillä Annika ja Heidi kysyivät mahtuuko mukaan. Näin oli joukkue koossa.
Naisten tavoitteen asetin mielessäni runkosarjassa neljän joukkoon ja sitä kautta ylempään jatkosarjaan vailla sen suurempaa tietoa sarjan tasosta.

Miesten joukkue jatkoi liki samalla kokoonpanolla edellisestä kaudesta. Harrin houkuttelin biitsi- kentän laidalta liberoksi ja Henkan puhuin pyörryksiin Toijala-lentiksen aikana.
Joukkueen tavoitteeksi asetin vähintään edellisen kauden saavutuksen - pudotuspelit.

Sarjaohjelman selvittyä alkoi sumpliminen otteluvalmennusten suhteen. Onneksi ne saatiin hoidettua melko kivuttomasti. Treenienkään kanssa ei ollut isompia ongelmia koko kaudella, tosin jotkut kokivat minun vapaaillan olevan myös pelaajille lepoa vaikka harjoituksiin saapuivatkin :)

Koko kausi olikin sitten melkoista ilotulitusta. 
Miesten puolella yritin pitää mielenkiintoa yllä vaihtelevalla menestyksellä, välillä keppiä - välillä porkkanaa. Joukkueen menestyminen kirvoitti useissa vieraspeleissä ja lehtijutuissa huvittavia kommentteja, joskus suorastaan naurettavia. 
Menestyminen oli pienoinen ihme, kuusikkotreenejä oli todella vähän kauden aikana ja liki joka pelissä eri aloituskuusikko kuin edellisessä pelissä oli ollut, johtuen työesteistä, loukkaantumisista ja kissanristiäisistä.

Naisten kanssa olikin yllättäen helpompaa, joukkue treenasi innokkaasti läpi kauden ja kuusikkotreenejä saatiin pidetyksi lähes aina otteluun valmistavissa treeneissä. Pelit 1-sarjassa olivat suurelle osalle pelaajista uutta joten opeteltavaa ja kehitettävää riitti. 
Uusien pelaajien sisäänajo tapahtui todella kivuttomasti ja joukkuehenki oli mahtava. Kaikki hyväksyivät sen tosiasian, että Annika opiskelee viikot Jyväskylässä ja pääsee vasta perjantain treeneihin ottamaan pallotuntumaa. Sama päti Heidin kohdalla joka, reissasi työn puitteissa ympäri Keski-Euroopan laskettelukeskuksia ottamassa aurinkoa, pääsi treeneihin ja peleihin satunnaisesti.

Kumpikin joukkueista saavutti tavoitteen ja jopa ylitti sen. Miehet voittivat runkosarjan, naiset sekä runko- että jatkosarjan. 
Kuten usein käy niin nälkää kasvaa syödessä - niin nytkin. Molempien joukkueiden pelit loppuivat liian aikaisin. Tämä on sekä minun että pelaajien mielipide. Molemmissa joukkueissa saattoi olla niitä joille tämä oli viimeinen kausi tällä tasolla.
Syitä putoamisille voivat etsiä ja jossitella ne jotka osaavat ja haluavat. Apuja siihen voi tarvittaessa pyytää itäsuomalaiselta selitystoimistolta.

Paketissa on Voiman historian menestyksekkäin kausi. Näkyvyyttä saatiin paikallisesti Helsingin uutisten kautta joka julkaisi ahkerasti otteluselostuksia ja valtakunnallisesti Helsingin sanomien kautta joka nimitteli miesten joukkuetta lyhyeksi, tanakaksi ja iäkkääksi KoVen liigajoukkuetta vastaan pelatun suomen cupin pelin jälkeen. Kiitos toimittajalle jolla lienee KoVen jäsenkirja.

Seuran johtokunnalla onkin nyt mietittävää ensi kauden suhteen, millä tavalla jatketaan ja mihin satsataan ja millä panostuksella.
Tukijoita luulisi löytyvän nyt helpommin kun on näyttöjä menestyksestä, sama koskee uusien pelaajien mahdollista rekrytointia. Myös valmennuskuviot on syytä selvittää ajoissa.

Nyt kun olen kuukauden verran pitänyt lomaa lentopalloilusta huomaan tämän olevan niin mukavaa, että voisin jatkaa tätä pidempäänkin.

Kiitokset erityisesti Ossille, Masalle ja Jussille valmennusavusta, Miksulle lahjomattomista tilastoista. 
Sannalle iso halaus ja kiitos kaikesta työstä jota kaikki eivät  ymmärrä ja arvosta. Ilman sinun panosta kaikki olisi ollut monin verroin hankalampaa.
Kiitos myös kaikille niille jotka auttoivat omalla panoksellaan ottelujärjestelyissä.
Erityis kiitokset töihin Penalle jonka kanssa kävin aamuisin kahvimukin ääressä monet henkevät ja analyyttiset keskustelut. Ei, faksaamalla ei voi pelata otteluita matkakulujen säästämiseksi ;)
Kiitos myös kotiväelle kannustuksesta ja ymmärryksestä.


-Kaitsu-